Munatonta kokkailua

Eilen se iski taas, nimittäin Johannan Kokeileva Keittiö. Tällä kertaa tulos oli kuitenkin oikein syötävä. Kokeilin tehdä kalkkunalihapullia vallan ilman kananmunaa ja korppujauhoja. Syy kokeiluun on kaksijakoinen. Ensinnäkin se, että meillä syödään vähän turhan paljon munia. Ne ovat niin turkasen helppoja ja hyviä proteiininlähteitä, että niitä tekisi mieli tunkea joka paikkaan pirtelöstä alkaen. Onneksi meillä mies on aamupalavastaava ja ottaa vaihtelun huommioon. Luultavasti itse paistaisin joka aamu munia, kun en muuta jaksaisi ajatellakaan. Ehkä juuri siksi minä en ole meillä vastuussa aamiaisesta :) Toisekseen halusin tehdä pulleroista mahdollisimman vähähiilihydraattisia, joten siksi passasin myös korppikset.

Sitten niihin munattomiin (eh eh) pyöryköihin. Tuikkaa uuni 200 asteeseen.

800g kalkkunan jauhelihaa
2dl vettä
1 tl psylliumia
mausteita

Turvotin psylliumit vedessä ja kippasin kulhoon kera jauhelihan. Tuo psylliumhan turpoaa nesteessä vähintäänkin epäilyttäväksi limaksi, joten ei kannata pelästyä, se kuuluu asiaan :) Mausteita heittelin vähän summanmutikassa, mitä kaapissa oli; herbamarea, kurkumaa, oreganoa, mustapippuria, cayennea jne. Sitten vaan rukkaset kippoon ja taikina sekaisin. Tietysti jos on fiksumpi kuin minä, kaivaa uuninpellin ja leivinpaperin valmiinksi ennen kuin iskee ne rukkaset sinne mössöön.. Palleroiden pyörittely pellille ja uuniin. Paistuessa osa tuosta psylliumlitkusta valui pellille, mutta eipä tuo menoa haitannut. Pulleroista tuli vallan maukkaita (okei, suolaa ois voinut olla enemmän) ja meheviä. Hyvin yksinkertaista. Ja jos jotain voin tästä blogista luvata, niin sen, ettei täältä tulla koskaan löytämään kovinkaan monimutkaisia ruokaohjeita.

Nyt joku siellä miettii, että "no mikset vaan sekoittanut jauhelihaa ja mausteita?" ja "miksi sinne piti tunkea vettä ja psylliumia?". Noh, siksi että mun mielestä ilman mitään mehevöittäjää pullista tulee tosi helposti kuivia, kun on kyseessä kuitenkin vähärasvainen kalkkuna. Myös koossa pysyminen saattaa olla probleema. Siksi.

Eiliselta kauppareissulta mukaan tarttui myös kaivattu leuanvetotanko. Nyt voin äheltää leuanvetohajoituksia kotona ja vieläpä peilin edessä. Jälkimmäisestä en ole ihan varma, onko se hyvä vai huono asia :) Kohta mä jaksan ehkä varmasti jo kaksi kokonaista leukaa nykyisen yhden sijaan! Täytyy vaan koettaa vähän myös hillitä itseään, että lihakset saa välillä palautua ja olla rauhassa. Eilisen päivän ne saivat olla kyllä to-del-la rauhassa. Tänään onkin sitten jo aika lähteä vähän liikkeelle, ettei ihan laiskistu. Tänään vuorossa rauhallinen kävelylenkki aurinkoisessa pakkassäässä kera erään ystävän. Tulispa jo lunta!

Kuva täältä