Nutty balls!

Johannan keittiö kokeilee jälleen - huippusuoritukset jatkuvat :)

Nutty balls

250g taateleita
2 dl manteleita
2 tl tocotrienols
2 tl lucuma
1 rkl raakakaakao
1 rkl hunajaa
1/2-1 dl kaakaovoita
1-2 tl kookosöljyä
1-2 dl kookoshiutaleita


Taatelit ja mantelit sekoittimeen, huristele pieneksi muruksi. Sekoita hyvin joukkoon toco, lucuma, kaakao ja hunaja. Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa ja kaada muiden sekaan. En punninnut kaakaovoita, mutta sitä oli sellainen ehkä luumun kokoinen kökkö, sulatettuna ehkä reilu puolisen desiä. Kun kaikki on sekoitettu huolella tasaiseksi töhnäksi, voit puristella massasta pieniä palleroita ja pyöritellä ne kookoshiutaleissa. Nimenomaan siis puristella, massa on sen verran murenevaa, että pyörittelystä on turha haaveilla. Kookoshiutaleissa pyöritellyt pallerot jähmettyvät jääkaapissa melko nopsaan. Enskerralla täytyy tehdä pecan-pähkinöistä, tulee varmaan vieläkin parempia.

Kokeilevan keittiön läpimurto!

Hahahahaaaaa, Johannan kokeileva keittiö osui kultasuoneen. Vieläpä kahdesti samalla viikolla! :) Ensin onnistuivat gluteenittomat, maidottomat ja kananmunattomat piparit. Oikeastaan ne eivät pelkästään onnistuneet, vaan niistä tuli vallan herkullisia! Siitä seurasi tietysti kamalat pipariöverit, mutta ei mennä siihen nyt. Toisena onnistumisena gluteeniton banaani-taatelikakku/leipä/mikälie. Sanotaan sitä nyt vaikka kakuksi, koska se on enemmän makea kuin suolainen. Ihan koko kunniaa en näistä voi viedä, vaan alkuperäisiin resepteihin löytyy linkit alempaa. Let's begin.

Piparit
(alkuperäinen resepti täällä)

Kuten mainitsin, piparit ovat gluteenittomia, maidottomia ja munattomia. Alkuperäisen ohjeen vehnä- ja ruisjauhot korvasin kaura- ja perunajauhoilla. Lisäksi vähensin sokerin määrää, korvasin siirapin omatekoisella taatelimönjällä (4dl vettä, 350g taateleita, liota muutama tunti ja vedä sauvasekoittimella sileäksi, lisää maun mukaan steviaa) ja heitin mukaan vielä psylliumia ja kardemummaa. Pois jätin myös mantelimaidon, lähinnä koska ei sattunut olemaan, enkä nähnyt sillä mitään funktiota taikinassa.

2 dl vettä
2 dl taatelimönjää (hienommissa piireissä taatelisiirappi)
1 rkl kanelia
1 rkl inkivääriä
1 rkl jauhettua neilikkaa
1 tl pomeranssinkuorta
1 tl kardemummaa
1/2 tl maustepippuria
160 g kylmäpuristettua kookosöljyä
2 dl ruokosokeria
hyppysellinen laatusuolaa
n. 5 dl gluteenittomia kaurajauhoja
1,5 dl perunajauhoja
2 tl soodaa
1 tl psylliumia

Mittaa vesi ja mausteet kattilaan, kiehauta ja lisää taatelimönjä. Keittele hetki. Ota pois levyltä ja lisää kookosöljy. Sekoittele kunnes öljy on sulanut. Lisä sokeri ja vatkaa sähkövatkaimella niin, että sekoittuvat kunnolla. Sekoita peruna- ja kaurajauhot, sekä sooda keskenään. Anna sähkövatkaimen laulaa ja lisäile jauhot vähitellen taikinaan. Loppuvaiheessa vatkaimella alkaa olla raskasta, mutta ainakin mun pelillä pystyi vielä veivaamaan. Lopuksi (hetken mielijohteesta) sekoitin joukkoon vielä psylliumin. Tökkää kattila peitettynä jääkaappiin muhimaan yön yli.

Epäilyttäviä sormenjälkiä kattilassa..

 

Seuraavana päivänä hämmästele ensin kuka on syönyt taikinasta osan, kiistä osuutesi ja syytä muita. Tämän jälkeen kaulitse taikina osio kerrallaan pipareiksi ja paista 200 asteessa 6-7min. Meidän uunilla paras paistoaika oli 7min, mutta vaihtelee uunikohtaisesti, joten vahdi paitumista silmä kovana. Kaulimiseen sai käyttää reilusti jauhoja (gluteeniton kaura), ettei taikina tarttunut kiinni käsiin tai alustaan. Taikinaan olisi voinut ehkä hiukan jauhoja lisätä, mutta meni se näinkin. Kunnon jauhotuksella taikina oli yllättävän käsiteltävää ja kaulittavaa. Puhumattakaan siitä, miten HYVÄÄ se oli :)

Tässä niitä menee.

Paistettaessa pipareiden makeus vähän katosi, joten jos haluat kovin makeita teoksia, laita se kolmaskin desi sokeria. Meille nää oli just sopivia ja sen kun paranevat vanhetessaan.

Ja tässä niitä tulee.

Banaani-taatelikakku
(alkuperäinen resepti täällä)

Tämäkin herkku on gluteeniton ja myös maidoton jos vuoan voitelee jollain muulla kuin voilla. Yksi muna eksyi mukaan, joten munattomille (ehheh) ei sovi. Korvasin ohjeen jauhot kokonaan tattarilla, sekä jätin inkiväärit ja sokerin pois. Tilalle lisäsin taatelimönjää, jota sattui olemaan piparitehtailusta kaapissa. Tää oli muutenkin vähän tämmöinen jämäkakku. Nuo banaanitkin oli sen näköisiä, että mies oli jo roskiin kuskaamassa, ennen kuin ehdin hätiin. Tattarijauhojakin oli vanha pussinloppu.

3 dl tattarijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl laatusuolaa
1 tl vaniljapulveria (siis sitä aitoa vaniljaa)
2 hyvin (tässä tapauksessa to-del-la hyvin) kypsynyttä banaania
2 rkl oliiviöljyä
1 muna
2 dl taatelimönjää (ks. edellinen resepti)
vuokaa varten voita, tai jotain muuta jos haluat maidottoman version

Sekoita kuivat aineet keskenään. Muussaa banskut haarukalla soseeksi, lisää muna, öljy ja taatelimönjä, sekoita hyvin.

 

Kippaa hyvin epäilyttävän näköinen seos jauhojen joukkoon. Alkuperäisessä ohjeessa kiellettiin sekoittamasta liikaa. Ei harmainta aavistusta miksi, mutta vältin kuitenkin liikaa vatvomista. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja pötkäytä 175 asteiseen uuniin n.40 minuutiksi. Meidän uunilla aika oli 40min, kyttäile oman uunisi tehon mukaan. Tökin kakkua tulitikulla (siis rikittömällä päällä..) kunnes se tuli puhtaana ulos = kypsää.

Kakku oli aivan jättehyvää! Banaani maistuu melko voimakkaasti, joten jos et ole suuri banaanifani, ehkä toinen bansku kannattaa jättää pois.



"Näyttää lihapullalta, mutta on kyllä hyvää!", sanoi mies. I rest my case, onnistunut viikko leipomusten suhteen :)

Verta, hikeä ja nojatuoli

On taas ollut perin hiljaista blogirintamalla. Voisin vedota siihen, ettei ole mitään kirjoitettavaa, mutta totuus löytyy ihan silkasta saamattomuudesta. Välillä on täysin käsittämätöntä, miten paljon voi olla saamatta aikaan! Tällä kertaa tulin kuitenkin puhtaasti elvistelemään saatuani kerrankin jotain aikaan ja vietyäni sen loppuun saakka :)

Sain jonkin aikaa sitten siskolta isoisäni vanhan sohvakaluston. Kyseessä on äitini arvion mukaan jostain 1950-1960 lukujen vaiheilta oleva tummanvihreä kernipäällysteinen kalusto, johon kuuluu kaksi nojatuolia ja vuode-/laverisohva. Kalusteet ovat siskolleni erityisen rakkaat ja sain kalusteiden mukana tuhat vannotusta, että "niitä ei sitten saa hajottaa eikä myydä!!". Toki kalusteilla on tunnearvoa itsellenikin, onhan ne kuuluneet papalleni useita vuosikymmeniä. Kalusto on hankittu äitini ollessa lapsi ja juuri katselin äidin lapsuudenkuvia, joista bongasin samaisen kaluston. Voi vaan miettiä moniko nykypäivän huonekaluista on 40 vuoden päästä vielä hengissä ja käyttökunnossa..



Toinen tuoleista alkuperäiskuosissaan.

 

No mutta asiaan.. Sisko paralta taisi jäädä pari sydämenlyöntiä väliin, kun ilmoitin purkaneeni toisen nojatuoleista osiin ja aikovani verhoilla sen uudelleen. En siis ole mikään käsityöläinen, enkä todellakaan ole aiemmin verhoillut mitään. Ei siis ihme, että siskoa huoletti :) Hetkellisen päähänpiston seurauksena toinen tuoleista kuitenkin retkotti purettuna keskellä meidän olohuonetta. Sopivan kankaan löytymiseen (sopivalla hinnalla) menikin sitten jokunen tovi. Kerkisi mieskin jo moneen kertaan huokailla purettua tuolinraatoa olkkarin nurkassa. Krhm.. Lopulta satuin sopivasti muuttomyynteihin ja sain laadukkaan, vahvan kankaan ihan mielettömään alehintaan - 10m verhoilukangasta 80e! Normaalihinta tuolle satsille oli monta sataa. Toivotaan, että määrä riittää koko kalustoon, sitä kun ei sitten enää saa..



Mies oli tietenkin riemuissaan keskellä olohuonetta olevasta "verstaasta"..

Kankaan riittoisuuden ohella pelottavin aspekti koko projektissa on paineilmanitoja, mutta selvisin ainakin ekasta tuolista muutamalla säikähdyksellä :) Henkisiä vaurioita tuli sitäkin enemmän, kun mokasin varmaan suurinpiirtein jokaisessa kohdassa. Jouduin purkamaan ja tekemään uudelleen monta kertaa, mutta ehkä sitten osaan toisella tai kolmannella kerrallaa välttää nuo mokat. Niin, ehkä..

Tadaa!

Monien vaiheiden, verentahrimien työkalujen ja hikisten iltojen tuloksena sain kuin sainkin tuolin uudelleen kasaan. Käsinojien päädyt on vielä vanhaa kerniä ja taidan jättää ne sellaisiksi, ihan vaan muistoksi vanhasta tuolista. En myöskään poistanut vanhoja kernipäällyksiä tai pehmusteita, sillä ne olivat lähes uudenveroisessa kunnossa. Tämänkin huomaa, kun salmiakkikuvio näkyy hiukan uuden kankaan alta. Jotain voisi häiritä, minusta se on vallan mukava yksityiskohta. Tarinan opetus? Älä pelkää aloittaa. Osaat kyllä ja jos et, niin projekti kyllä takuulla opettaa :)