torstai 25. heinäkuuta 2013

Suuria Päätöksiä

Tänään vuorossa remonttiasiaa! En ole tainnut vielä remontista mitään sen kummemmin kirjoitellakaan, vaikka yli vuosi on jo nurkkia nakuteltu. Mehän ostimme siis keväällä 2012 ihka oman talon. Kyseessä on vuonna -77 rakennettu kaksikerroksinen herrasmies, jonka pinnat kaipasivat hiukan nykyaikaistamista. Katot ja seinät on nyt yläkerran oleskelutiloista laiteltu, kuten myös makuuhuoneiden lattiat. Alakerran seinäpinnoista on keltatiili piilotettu valkoisen maalin alle, mutta muuten alakerrassa on vielä hyvin 70-lukulaista, kiitos ruskeiden kivilattioiden ja avotakan.. Keittiö ja kylpyhuone oli edellisten toimesta saatettu 2000-luvulle, joten niihin ei ole tarvinnut kajota.

Seuraavana vuorossa on yläkerran oleskelutilojen parkettilattia. Suunnittelimme ensin koko parketin heivaamista, lattialämmityksen asentamista ja uutta laminaattia. Laskettuamme tuon operaation kustannuksia, tulimme toisiin aatoksiin.. :) Pyysimme parkettifirman edustajan kotiimme tsekkaamaan parketin tilanteen. Paikoin se on niin kaameassa kunnossa, että olimme melko varmoja, ettei siitä enää lattiaa saa. Toisin kävi. Parkettimies sanoi lattian olevan vielä verrattain hyvässä kunnossa ja että hiomalla siitä saadaan vielä vallan mainio lattia. Sävytys tummaksi kuulemma onnistuu samalla, no problem. Ensiviikolla pitäisi nyt sitten lähteä evakkoon muutamaksi päiväksi, että asiantuntijat pääsevät hommiin.

.....mutta.... Parketin sävyn valinta on yllättävän hankalaa! Nythän se on ihan perus tammiparketti, joka on vuosien saatossa vähän (hah!) tummunut.

Kuva verkosta, meidän parketti on oleellisesti huonommassa kondiksessa..

Värikartaksi annettiin Tikkurilan Kuultavat sisävärit. Siinä on tasan kaksi sävyä lähelläkään meidän hakemaamme. Wenge, joka on sävyltään hiukan väärä ja Mustamarja, joka on vähän turhan tumma. Nuo sävyt näyttää muuten linkeissä täysin erilaiselta, kuin sävymalleissa. Ja sävymalleissakin ne on varmaan ihan erilaisia, kuin oikeassa parketissa. Että teepä tässä nyt sitten valinta, kun tuntuu ettei voi yhtään tietää millainen lopputuloksesta sitten tulee. Ja se on kuitenkin LATTIA. Se on joka paikassa läsnä, vieläpä aika hallitsevana. Huoh..

Jokin tällainen olisi oikein mieleinen.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kengät kuriin

Meidän eteisen kenkämäärästä päätellen meillä asuu ainakin kymmenen ihmistä. Vaihtoehtoisesti kyseessä saattaa olla kaksi hyvin epäjärjestelmällistä ihmistä. Tästä johtuen ollaan jo pidemmän aikaa etsitty eteiseen sopivaa kenkätelinettä tai -hyllyä. Mitään molempia tyydyttävää ratkaisua ei ole kuitenkaan edelleenkään löytynyt, eikä me raukat osata kiikuttaa niitä ylimääräisiä kenkäpareja varastoon. Siis onhan se nyt ratkaisevasti hankalampaa kävellä eteisestä kaksi metriä varastoon ja nostaa kengät hyllyyn. Paljon helpompaa on vaan pinota niitä päällekäin eteisen seinustalle.. Eilen satuin netistä ideoita haeskellessani törmäämään tähän blogiin.

Ylimääräisiä kirjoja? Yes I have. Ylimääräisiä lankkuja? Yes I have. Vartti aikaa? B*tch please.. Eli ei muuta kun tuumasta toimeen. Tämmöinen siitä sitten tuli.

Silmä on jo tottunut tuohon kamalaan lattiaan, mutta kuvissa totuus paljastuu..

Ohnan tuo nyt aivan valtavan epäkäytännöllinen siivouksen kannalta, mutta väliaikaisratkaisuna toimii oikein hyvin. Pyörälenkiltä kotiutunut mieskään ei heti tyrmännyt mun komeaa tekelettäni, vaikka odotin vähintään jotain insinöörimäistä luentoa oikeaoppisesta tuennasta ja kiinnityksestä ;) Tämä kirjahylly (eh, eh) kun ei ole kiinni missään eikä mitenkään. Se on vain pino. Ihan vakaa kyllä, mutta kuitenkin vain pino. Siksipä se on helppo purkaa, kun vihdoin löydämme yhteisen sävelen pysyvän ratkaisun suhteen..

Ensimmäin kerta, kun Metsolat-kirja tuli tarpeeseen...

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Sängystä päädyksi

Pohjustetaanpa sängynpäädyn tarinaa ensin hiukan.. Ostin jo noin vuosi sitten kaksi ikivanhaa (~100v) sängynrunkoa. Mulla ei oikeastaan ollut mitään selkeää suunnitelmaa mitä tehdä niille, mutta mun sisäinen nikkaroija vaan HALUSI ne. Tai oikeastaan se halusi vaan yhden, mutta myyjä antoi toisen samaan hintaan, niin mikäs siinä sitten auttoi. Mies oli luonnollisesti hyvin innoissaan saadesaan autotalliin pari ylimääräistä sängynrunkoa pyörimään jaloissa.. ;) Toisen, hyväkuntoisemman sängyn otin melko pian käyttöön. Se toimittaa meillä nyt vierashuoneen sohvan virkaa saatuaan patjat ja ison kasan tyynyjä kaverikseen. Postaillaan siitä sitten ehkä joskus erikseen. Toinen sängynrunko jäi kutenkin orpona autotallin nurkkaan. Osittain siksi, ettätodella huonon kunnon takia olis tarvittu jotain oikeita taitoja sen entisöintiin. Osittain taas siksi, ettei mulla ollut pienintäkään hajua mihin voisin sitä hyödyntää. Tuossa hetki sitten totesin kuitenkin meidän tarvitsevan parisänkyymme sängynpäädyn. Muutamaa nopeaa ajatusta myöhemmin vanhan rungon kohtalo oli sinetöity. Sen laidoista tulisi meille uusi sängynpääty.

Aloitin projektin tavalliseen tapaani, tuhoamalla ja purkamalla vailla jatkosuunnitelmaa. Irroitin sängystä päädyt ja puhdistin laidat. Myös laitoja kiertänyt reunalista sai lähteä. Toisesta laidasta irroitin myös sivujen koristekuviot, jotta sain tasaisen kiinnityspinnan. Sitten vaan liimaaman laitoja päällekäin. Kaikki meidän tallista löytyneet puristimet tulivat tarpeeseen, varsinkin kun tuhertelin projektia yksin ja mulla on ainakin toistaiseksi vain kaksi lyhyehköä kättä.


Päällimmäisen palan toisen reunan koristekuvio oli vähän irronnut ja siitä oli lohjennut palasia. Näppäränä tyttönä sekoittelin sahaamisesta aiheutunutta purua ja liimaa sopivaksi töhnäksi ja täytin halkeaman sillä. Kuvassa se on vielä melko hurjan näköinen, mutta trust me, hioin sen kondikseen. Kun pääty oli puristinten ansiosta kiinnittynyt kunnolla ja viimeisetkin yksityiskohdat oli hiottu, tajusin päädyn tarvitsevan myös jalat. Asia, jota olisi voinut miettiä aikaisemminkin... Onneksi en ollut heittänyt purkuvaiheessa irroittamiani reunalistoja pois. Asianmukaiset mittaukset ja putsaukset, reunalista kahteen osaan ja liimapuristimet töihin. Tässä vaiheessa olen ollut varmaan niin innoissani, ettei siitä ole edes kuvia..

Sitten päästiin mun lempiosuuteen, nimittäin maalaamiseen. Ostinko huonekalumaalia? Varmistinko että maali soveltuu tähän käyttötarkoitukseen? Arvatkaa. Aivan, en sinne päinkään :) Kipitin sisältä alakerran pohjamaalaukseen käytettyä valkoista maalia ja aloin sutia. Puolivälissä tuli mieleen, että olis varmaan kannattanut ensin pohjamaalata pääty ohennetulla maalilla. No, myöhäistä, joten antaa palaa vaan. Yhden maalikerroksen kuivuttua harkitsin toista. Jätin sen kuitenkin tekemättä, koska mä tykkään tuosta vähän huolittelemattomasta jäljestä, joka pinnassa nyt on. Tietysti mikään ei estä maalaamasta päätyä myöhemmin toiseen kertaan, mutta toistaiseksi pidän sen tällaisena.


Nuo kuvassa näkyvät reiät ovat alkuperäisten puunaulojen jättämiä. En jostain syystä halunnut kitata niitä umpeen. Ehkä kuitenkin vielä tukin ne jollain, ainakin osan. Pari niistä on kätevä jättää, niin päädyn saa halutessaan niistä kiinnitettyä kätevästi seinään. Näin löysi siis vanhan sängyn laidat uuden elämän meidän makkarista. Vanhasta rungosta jäi vielä päädyt käyttämättä, odottakoon ne seuraavaa inspraatiota. Any ideas? :)



 


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Nimenmuutos

Hellurei, long taim nou sii! Kesän hiljaiselon jälkeen on aika aktivoitua taas täälläkin. Luvassa ainakin sängynpäädyn askartelua, kehonpainotreenejä ja - yllätysyllätys - edelleen sen spagaatin metsästystä.. Ehkä myös pieni kurkistus meidän häihin ja häämatkaan :) Käytännön asiat kuitenkin ensin. Meikäläinen on tätänykyä siis Johanna Kulmala, nimittäin ROUVA Johanna Kulmala ;) Ja sähköposti on mallia jkulmala83@gmail.com. Pistäkääpä talteen, heittäkää mailia ja pysykää kuulolla! :)

You may now kiss the bride