Dreamboard revisited

Johan on taas viimeisestä kirjoituksesta aikaa, hupsansaa.. Meinasin aloittaa tämän kirjoituksen kertomalla miten suunnattoman vihaiseksi ja surulliseksi nuo Tampereella riehuneet isänmaan epätoivot mut saa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, etteivät ansaitse yhtään postausta. Eivät oikeastaan edes näitä muutamia sanoja. Siispä positiivisemmin mielin pikakatsaus parin vuoden takaiseen muuttolaatikoista löytyneeseen dreamboardiin! :)

Halusin oppia tankotanssia. Nykyään kuvan liike on lastenleikkiä, ohjaan tankotanssitunteja ja olen jopa esiintynyt pariinkin otteeseen yleisölle.

Check!

Halusin oppia anatomiaa. Tällä hetkellä olen opintovapaalla päivätyöstäni ja opiskelen anatomiaa ja fysiologiia hierojakoulussa. Olen siinä jopa aika hyvä.

Check! (tai vähintäänkin työn alla)

Halusin joulumarkkinoille johonkin. Vuosi sitten hörpin kuumia juomia Frankfurtin joulutorilla.

Check!

Halusin oppia joogaa ja notkeutta. 10-kerran joogakorttini on juuri päättynyt. Laji oli mukava, muttei sytyttänyt sen ihmeemmin. Kehonhuolto kotikonstein on myös tuonut liikkuvuutta ja notkeutta roppakaupalla lisää.

Sanoisin, että Check!

Halusin otattaa itsestäni valokuvia ammattilaisella. Noin 270 raakavedosta odottavat koneella lähempää tarkastelua ja valintoja.

Check!

Halusin talon. Näpyttelen tätä viestiä osittain jo remontoidun omakotitalomme keittiöstä.

Check!

Halusin kirjoittaa. No, tässähän sitä :)

Check!

Halusin perheen. Tämä kuva siirtyköön seuraavaan dreamboardiin odottamaan opiskelun päättymistä ;)

Loput kuvat ovat viittauksia matkusteluun. Viimekesäinen häämatka Italiassa oli aivan mahtava. Matkustelu taitaa kuitenkin olla sellainen ikitoive, joka ei koskaan tule valmiiksi ja hyvä niin :)

On suorastaan hämmästyttävää nähdä, miten paljon on ihan vahingossa toteuttanut haluamiaan asioita. Tulee kovin kiitollinen olo. Äkkiä uusi dreamboard tekoon, suosittelen lämpimästi kaikille!

Treenipäivitys!

On tullut aika vältellä tylsimpiä koulutehtäviä ja blogi on tähän tarkoitukseen varsin oiva työkalu. Vaikkei olisi mitään oikeaa sanottavaa (onko mulla koskaan?), voi hyvin tulla kuluttamaan aikaa überturhan treenipostauksen merkeissä! :) No ei vaan, kyllä se koulu ja tehtävät edelleen maittaa. Hikipingon leima on tiukasti otsassa, lähteneekö enää edes tärpätillä..

Mutta siis se treeni.. Eilen oli pitkästä aikaa salipäivä. Eipä tällä 1krt/vko tahdilla mitään huimia muodonmuutoksia koeta, mutta pysyy edes hiukan lihaskunto yllä. KP tarkoittaa tässä kehonpainoa, siis noin 65 kiloa täyttä Johannaa :)

Penkillenousu - 2x10kg / 4x10
Leuanveto leveällä myötäotteella - KP / 4x4
Dippi - KP / 3x7
Yhden jalan suorin jaloin maastaveto - 2x10kg / 3x8

Yhdenjalansuorinjaloinmaastaveto. Jösses mikä sanahirmu, mutta yritäpä ite ilmaista se lyhyemmin! Kyseessä on siis tämä liike.

(kuva:http://nana-superfitme.fitfashion.fi)

Painoni ko. liikkeessä oli hyvinkin vaatimaton, vain 10kg käsipainot, mutta tasapainon kanssa oli näin ensimmäisellä kerralla sen verran tekemistä, että sekin riitti oikein hyvin. Nyt, päivää myöhemmin, on berberissä oikein mukava tuntuma.  Leuanvedoissa olen siirtynyt treenaamaan leveää myötäotetta, koska siinä olen paljon heikompi, kuin kapealla vastaotteella. Haluaisin tehdä koko ajan vaan kapealla vastaotteella, kun on niin kiva tehdä 6-8 toiston sarjoja ja tuntea itsensä suureksi ja vahvaksi, mutta ehkä se on vaan itsensä huijaamista :) Kaiken kaikkiaan oikein kiva, lyhyt ja tehokas treeni. Ei tuo kovin kauaa päiväohjelmasta vie ja koko kropan saa mukavasti kuormitettua.

Kouluu, kouluu, kouluu

Kouluu, kouluu, kouluu ja se on NIIN kivaa! En ole malttanut blogatakaan yhtään, kun kaikki vapaa-aika kuluu rattoisasti nenä kiinni latinankirjassa tai anatomiamonisteissa. Ensikosketukset ihan konkreettiseen hierontaankin on otettu ja arvatkaapa mitä - musta tulee vielä ihan sairaan hyvä! Yllättävän moni asia tuntuu tosi luontevalta ja helpolta jo nyt, eikä tässä ole vielä harjoiteltu kuin muutama hassu viikko. Siksi kai sitä vielä uhkuu intoakin.. Katsotaan kun tulee talvi ja opinnot rankkenee, vieläkö sitten piisaa typykällä uhoa ;) Nautitaan nyt kuitenkin vielä flowsta kun sitä piisaa. I present to you, The Nerd!

Fashion is my middle name

Harkitsen vakavasti siirtymistä muotibloggajaksi. Monessa muotiblogissa on sellaisia mitä-päällä-tänään-kuvia. Tässä omani, olkaa hyvä.

Urheilutoppi ja verkkarit on täydellisesti samaa mustan sävyä. Myös harmaat villasukat ja kulahtanut college täydentävät jotenkin toisiaan, eikö vaan? Ja koska kengät tekee naisen, valinta oli ilmiselvä. Ei muuta kun kylille! 

Ai mitä tein kylillä? No hain uudet verkkarit!

[P.S. Jos jollekin jäi epäselväksi, naljailen vain ja ainoastaan itselleni. En siis kenellekään oikeasti muodista bloggavalle tai muuten vaan kiinnostuneelle.]

Koulutie häämöttää

Kyllä, niin se vaan on. Koulutie on syksyllä edessä minullakin. Siitä taitaa nyt olla suunnilleen 5 vuotta, kun vannoin pyhästi, etten koskaan enää ryhdy opiskelijaksi. Kuinkas sitten kävikään :) Tosin tällä kertaa opintojen aihe on hyvin erilainen. Viimeksi opiskelin kansainvälistä kauppaa ja markkinointia Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa, nyt suuntaan Tampereen aikuiskoulutuskeskukseen opiskelemaan hierojaksi. Opinnot keskittyvät tällä kertaa siis hyvin vahvasti ihmisen fysiologiaan ja anatomiaan, mikä (ainakin minusta) kuulostaa noin miljoona kertaa mielenkiintoisemmalta, kuin pölyiset markkinatutkimukset! Samoin odotan innolla sitä tekemällä oppimista, mikä hierojakoulussa on väistämättä edessä.

Saatiin koulusta jo kesäksi vähän kevyttä iltalukemista. Pitää opetella latinankielisiä anatomian termeja ja hiukan perehtyä ihmisen luustoon. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olen tehnyt tehtävät jo ennenkuin on ihan pakko. Ja todellakin ensimmäistä kertaa elämässäni olen tehnyt itselleni ristikkotehtäviä yms sanaston opettelemiseksi ja kerrannut oppimaani moneen kertaan. Niin se kuulkaa ihminen muuttuu :D


Mökkilaiturilla maistuu jopa opiskelu

Vielä muutama elokuinen viikko vierähtää töissä, mutta 2.9. se sitten alkaa. Mahtava fiilis aloittaa opinnot, jotka ihan todella kiinnostaa. Tykkään kyllä nykyisestä päivätyöstäni, ja työyhteisöstä eritoten, mutta vaihtelu on kieltämättä tervetullutta. Pienenä salaisena (siksi kerron siitä blogissa :D) haaveena olisi perustaa kotiin hierontavastaanotto, mutta päivätyötä ei ole tarkoitus jättää. Vakaana aikomuksenani on palata koulusta suoraa takaisin toimistotuoliin naputtelemaan ja sivutyönä pyörittää kotivastaanottoa. No, käydään nyt koulu ensin ja mietitään sitten, mutta saahan sitä haaveilla :)

Ainakin mökkilaiturilla kelpasi haaveilla, kun aurinko painui mailleen. Ihanaa loppukesää kaikille! :)

Suuria Päätöksiä

Tänään vuorossa remonttiasiaa! En ole tainnut vielä remontista mitään sen kummemmin kirjoitellakaan, vaikka yli vuosi on jo nurkkia nakuteltu. Mehän ostimme siis keväällä 2012 ihka oman talon. Kyseessä on vuonna -77 rakennettu kaksikerroksinen herrasmies, jonka pinnat kaipasivat hiukan nykyaikaistamista. Katot ja seinät on nyt yläkerran oleskelutiloista laiteltu, kuten myös makuuhuoneiden lattiat. Alakerran seinäpinnoista on keltatiili piilotettu valkoisen maalin alle, mutta muuten alakerrassa on vielä hyvin 70-lukulaista, kiitos ruskeiden kivilattioiden ja avotakan.. Keittiö ja kylpyhuone oli edellisten toimesta saatettu 2000-luvulle, joten niihin ei ole tarvinnut kajota.

Seuraavana vuorossa on yläkerran oleskelutilojen parkettilattia. Suunnittelimme ensin koko parketin heivaamista, lattialämmityksen asentamista ja uutta laminaattia. Laskettuamme tuon operaation kustannuksia, tulimme toisiin aatoksiin.. :) Pyysimme parkettifirman edustajan kotiimme tsekkaamaan parketin tilanteen. Paikoin se on niin kaameassa kunnossa, että olimme melko varmoja, ettei siitä enää lattiaa saa. Toisin kävi. Parkettimies sanoi lattian olevan vielä verrattain hyvässä kunnossa ja että hiomalla siitä saadaan vielä vallan mainio lattia. Sävytys tummaksi kuulemma onnistuu samalla, no problem. Ensiviikolla pitäisi nyt sitten lähteä evakkoon muutamaksi päiväksi, että asiantuntijat pääsevät hommiin.

.....mutta.... Parketin sävyn valinta on yllättävän hankalaa! Nythän se on ihan perus tammiparketti, joka on vuosien saatossa vähän (hah!) tummunut.

Kuva verkosta, meidän parketti on oleellisesti huonommassa kondiksessa..

Värikartaksi annettiin Tikkurilan Kuultavat sisävärit. Siinä on tasan kaksi sävyä lähelläkään meidän hakemaamme. Wenge, joka on sävyltään hiukan väärä ja Mustamarja, joka on vähän turhan tumma. Nuo sävyt näyttää muuten linkeissä täysin erilaiselta, kuin sävymalleissa. Ja sävymalleissakin ne on varmaan ihan erilaisia, kuin oikeassa parketissa. Että teepä tässä nyt sitten valinta, kun tuntuu ettei voi yhtään tietää millainen lopputuloksesta sitten tulee. Ja se on kuitenkin LATTIA. Se on joka paikassa läsnä, vieläpä aika hallitsevana. Huoh..

Jokin tällainen olisi oikein mieleinen.

Kengät kuriin

Meidän eteisen kenkämäärästä päätellen meillä asuu ainakin kymmenen ihmistä. Vaihtoehtoisesti kyseessä saattaa olla kaksi hyvin epäjärjestelmällistä ihmistä. Tästä johtuen ollaan jo pidemmän aikaa etsitty eteiseen sopivaa kenkätelinettä tai -hyllyä. Mitään molempia tyydyttävää ratkaisua ei ole kuitenkaan edelleenkään löytynyt, eikä me raukat osata kiikuttaa niitä ylimääräisiä kenkäpareja varastoon. Siis onhan se nyt ratkaisevasti hankalampaa kävellä eteisestä kaksi metriä varastoon ja nostaa kengät hyllyyn. Paljon helpompaa on vaan pinota niitä päällekäin eteisen seinustalle.. Eilen satuin netistä ideoita haeskellessani törmäämään tähän blogiin.

Ylimääräisiä kirjoja? Yes I have. Ylimääräisiä lankkuja? Yes I have. Vartti aikaa? B*tch please.. Eli ei muuta kun tuumasta toimeen. Tämmöinen siitä sitten tuli.

Silmä on jo tottunut tuohon kamalaan lattiaan, mutta kuvissa totuus paljastuu..

Ohnan tuo nyt aivan valtavan epäkäytännöllinen siivouksen kannalta, mutta väliaikaisratkaisuna toimii oikein hyvin. Pyörälenkiltä kotiutunut mieskään ei heti tyrmännyt mun komeaa tekelettäni, vaikka odotin vähintään jotain insinöörimäistä luentoa oikeaoppisesta tuennasta ja kiinnityksestä ;) Tämä kirjahylly (eh, eh) kun ei ole kiinni missään eikä mitenkään. Se on vain pino. Ihan vakaa kyllä, mutta kuitenkin vain pino. Siksipä se on helppo purkaa, kun vihdoin löydämme yhteisen sävelen pysyvän ratkaisun suhteen..

Ensimmäin kerta, kun Metsolat-kirja tuli tarpeeseen...

Sängystä päädyksi

Pohjustetaanpa sängynpäädyn tarinaa ensin hiukan.. Ostin jo noin vuosi sitten kaksi ikivanhaa (~100v) sängynrunkoa. Mulla ei oikeastaan ollut mitään selkeää suunnitelmaa mitä tehdä niille, mutta mun sisäinen nikkaroija vaan HALUSI ne. Tai oikeastaan se halusi vaan yhden, mutta myyjä antoi toisen samaan hintaan, niin mikäs siinä sitten auttoi. Mies oli luonnollisesti hyvin innoissaan saadesaan autotalliin pari ylimääräistä sängynrunkoa pyörimään jaloissa.. ;) Toisen, hyväkuntoisemman sängyn otin melko pian käyttöön. Se toimittaa meillä nyt vierashuoneen sohvan virkaa saatuaan patjat ja ison kasan tyynyjä kaverikseen. Postaillaan siitä sitten ehkä joskus erikseen. Toinen sängynrunko jäi kutenkin orpona autotallin nurkkaan. Osittain siksi, ettätodella huonon kunnon takia olis tarvittu jotain oikeita taitoja sen entisöintiin. Osittain taas siksi, ettei mulla ollut pienintäkään hajua mihin voisin sitä hyödyntää. Tuossa hetki sitten totesin kuitenkin meidän tarvitsevan parisänkyymme sängynpäädyn. Muutamaa nopeaa ajatusta myöhemmin vanhan rungon kohtalo oli sinetöity. Sen laidoista tulisi meille uusi sängynpääty.

Aloitin projektin tavalliseen tapaani, tuhoamalla ja purkamalla vailla jatkosuunnitelmaa. Irroitin sängystä päädyt ja puhdistin laidat. Myös laitoja kiertänyt reunalista sai lähteä. Toisesta laidasta irroitin myös sivujen koristekuviot, jotta sain tasaisen kiinnityspinnan. Sitten vaan liimaaman laitoja päällekäin. Kaikki meidän tallista löytyneet puristimet tulivat tarpeeseen, varsinkin kun tuhertelin projektia yksin ja mulla on ainakin toistaiseksi vain kaksi lyhyehköä kättä.

Päällimmäisen palan toisen reunan koristekuvio oli vähän irronnut ja siitä oli lohjennut palasia. Näppäränä tyttönä sekoittelin sahaamisesta aiheutunutta purua ja liimaa sopivaksi töhnäksi ja täytin halkeaman sillä. Kuvassa se on vielä melko hurjan näköinen, mutta trust me, hioin sen kondikseen. Kun pääty oli puristinten ansiosta kiinnittynyt kunnolla ja viimeisetkin yksityiskohdat oli hiottu, tajusin päädyn tarvitsevan myös jalat. Asia, jota olisi voinut miettiä aikaisemminkin... Onneksi en ollut heittänyt purkuvaiheessa irroittamiani reunalistoja pois. Asianmukaiset mittaukset ja putsaukset, reunalista kahteen osaan ja liimapuristimet töihin. Tässä vaiheessa olen ollut varmaan niin innoissani, ettei siitä ole edes kuvia..

Sitten päästiin mun lempiosuuteen, nimittäin maalaamiseen. Ostinko huonekalumaalia? Varmistinko että maali soveltuu tähän käyttötarkoitukseen? Arvatkaa. Aivan, en sinne päinkään :) Kipitin sisältä alakerran pohjamaalaukseen käytettyä valkoista maalia ja aloin sutia. Puolivälissä tuli mieleen, että olis varmaan kannattanut ensin pohjamaalata pääty ohennetulla maalilla. No, myöhäistä, joten antaa palaa vaan. Yhden maalikerroksen kuivuttua harkitsin toista. Jätin sen kuitenkin tekemättä, koska mä tykkään tuosta vähän huolittelemattomasta jäljestä, joka pinnassa nyt on. Tietysti mikään ei estä maalaamasta päätyä myöhemmin toiseen kertaan, mutta toistaiseksi pidän sen tällaisena.

Nuo kuvassa näkyvät reiät ovat alkuperäisten puunaulojen jättämiä. En jostain syystä halunnut kitata niitä umpeen. Ehkä kuitenkin vielä tukin ne jollain, ainakin osan. Pari niistä on kätevä jättää, niin päädyn saa halutessaan niistä kiinnitettyä kätevästi seinään. Näin löysi siis vanhan sängyn laidat uuden elämän meidän makkarista. Vanhasta rungosta jäi vielä päädyt käyttämättä, odottakoon ne seuraavaa inspraatiota. Any ideas? :)

 



Nimenmuutos

Hellurei, long taim nou sii! Kesän hiljaiselon jälkeen on aika aktivoitua taas täälläkin. Luvassa ainakin sängynpäädyn askartelua, kehonpainotreenejä ja - yllätysyllätys - edelleen sen spagaatin metsästystä.. Ehkä myös pieni kurkistus meidän häihin ja häämatkaan :) Käytännön asiat kuitenkin ensin. Meikäläinen on tätänykyä siis Johanna Kulmala, nimittäin ROUVA Johanna Kulmala ;) Ja sähköposti on mallia jkulmala83@gmail.com. Pistäkääpä talteen, heittäkää mailia ja pysykää kuulolla! :)

You may now kiss the bride

Tankovimma kasvaa

Heleijaa! Tämä tankotouhu alkaa pikkuhiljaa riistäytyä käsistä. Mikään määrä ei ole tarpeeksi, aina tekee mieli jäädä vielä yhdelle tunnille ja kokeilla vielä kotona yksi juttu.. Olen eräässä intensiivivalmennusryhmässä, jossa on tarkoitus tehdä jokaiselle esiintymiskoreografia tanssikoulun kevätnäytökseen. Vielä en tiedä tulenko nousemaan lavalle, koreografia on pahasti vaiheessa ja muutenkin jännittää ajatus esiintymisestä. Katsotaan, katsotaan..

Valmennusryhmä on kuitenkin opettanut hirveästi lisää lajin saloista. Lähinnä siitä, että vaikka yksittäiset spinnit ja pidot sujuisivat mallikkaasti, on kokonaan toinen juttu osata yhdistää niitä kokonaisuudeksi. Puhumattakaan siitä, että jokainen vaihe olisi kaunista ja sulavaa! On hirveän vaikeaa näyttää sulavalta, kun päässä takoo "mikä jalka tuli seuraavaksi ja kummalta puolelta tankoa mun kuului mennä äh nilkka piti olla ojennettuna voi ei mun käsi lipsahtaa ihan kohta au mun polvitaipeeseen sattuu miten mä pääsen täältä lattialta ylös nätisti mihin mun piti laittaa tää käsi voi p*ska se nilkka ei taaskaan ollut ojennettuna noniin nyt mä oon selkä yleisöön päin..".

Vaikka jo osaan näyttäviä pitoja tangolla ja kivan näköisiä pyörähdyksiä, niiden tekniikoissa on vielä rutkasti hiomista, eivätkä ne yksinään ole vielä mikään kokonaisuus. Silti edistyminen on ollut aika huimaa, kun miettii kuinka vähän aikaa tolppa on ollut osa mun arkea. Vasta vajaa vuosi mennyt ahkeramman tankoilun parissa ja nyt jo taittuu aika moni juttu, josta ei osannut alkuun edes haaveilla. Mieskin välillä ihmettelee, että nytkö sä jo senkin opit, kun vasta viime kerralla kirosit, ettei se onnistu ikinä :)

Yksi juttu, joka ei sen sijaan onnistu edelleenkään, on se hiton spagaati.. En ole siitä vähään aikaan mitään kirjoitellut, mutta edelleen se on mielessä ja edelleen vakaasti uskon (tai hartaasti toivon) jonain päivänä siihen taipuvani :)

Kuulumisia

Mitä, onko siitä jo tosiaan yli kuukausi, kun olen tänne viimeksi raapustellut?! Voi yhrenkerran, kun aika menee niin kovin nopeasti. Ehkä se johtuu siitä, että olen nykyään KOLMEKYMPPINEN. Aika pienellä ahdistuksella tuo nuoruuden ja aikuisuuden rajapyykki ylittyi. Etukäteen olin täysin varma, että murenen ihmisraunioksi, mutta eihän se niin kamalaa ollut :) Nyt voin alkaa hokea sitä kaikkien mukamas-aikuisten mantraa; "ikä on vaan numeroita!". Sehän on lopulta kuitenkin ihan totta.

En nyt muista, enkä todellakaan jaksa lukea omia juttujani taaksepäin selvittääkseni, olenko jo maininnut, että meillä on tulevana kesänä häät. Kyllä, kuulitte oikein, minustakin tulee kunniallinen vaimo. Sitä ei kovin moni olisi vielä pari vuotta taaksepäin uskonut :D Mikä vielä yllättävämpää, olen löytänyt itsestäni sisäisen suunnittelijan ja pilkunviilaajan. Eisenniinväliä ja eiseooniinjustiinsa, on olleet mun lempilauseita. Jotenkin kummasti sitä vaan kuitenkin huomaa hiovansa yksityiskohtia..

Lupaan, ettei tästä tule mitään hääblogia, ihan niin paljoa mä en jaksa hössöttää.. Anyway, meidän juhlat vietetään Einon Pirtillä Eräjärvellä. Kyseessä on vanha maatila, jossa on kartanomainen päärakennus ja navetasta muokattu juhlatila. Kesällä yöpyjiä mahtuu kartanon lisäksi pihapiirin aittarakennukseen. Ihastuttiin paikkaan, sen henkeen ja rentouteen välittömästi, eikä siinä sitten enää muu auttanut kun pistää varausta sisään. Aivan ihana paikka indeed (täysin maksamaton mainos).



Einon Pirtin Juhlanavetta

Tässä pikkuhiljaa koitettu muutenkin saada järjestelyjä hoitumaan ja haalittu kutsuttavien osoitteita. Kutsujen kanssa kävi niin typerä hauska kämmi, ettei sellasta voi tapahtua varmaan kenellekään muulle. Oikolukijoita oli itseni lisäksi useampia, mutta kukaan ei silti huomannut, että päivämäärä puuttuu.. Voi pyhä sylvi, että nauratti kun ystäväni asian huomasi (tietysti vasta kun kaikki 60kpl oli valmiita..)! Olis varmaan muuten v*tuttanut, mutta eihän tämän luokan tyhmyydelle voi kuin nauraa :D No, vähän kikkailua ja hyvät niistä kuitenkin tuli, eikä sentään jouduttu alusta saakka uudelleen tekemään. Katsotaan nyt mitä näistäkin bileistä tulee, kun tämmöiset lahopäät säätää ja järjestää :D

Pahaa aavistamatonta askartelua

Urheilupuolella on tapahtunut jotain, koska puntti on alkanut taas kiinnostaa. Ehkä se on se kuuluisa kesäkunto, mitä tässä taas tavoitellaan. Ei sitä punttia silti juuri kahta tai kolmea kertaa enempää viikossa ehdi, koska tolppailu on edelleen sydämeni valittu tällä saralla. Olen siirtynyt pikkuhiljaa kakkostasolta kolmosiin ja hyvin mielenkiintoista on. Kakkostunneilla on niin kovin mukava käydä, kun varsin harvoin enää tulee eteen mitään oikeasti haastavaa, mistä ei suoriutuisi. Sitä tuntee itsensä taitavaksi ja tuudittautuu siihen, että hei mä osaan! Kolmostuneilla taas ei muuta olekaan kuin haasteita ja huonona häviäjänä pipoa kiristää suunnattomasti jos joku ei heti onnistukaan. Tuntee itsensä surkeaksi, kankeaksi, heikoksi ja vaikka miksi! Tässä on ihan perustavanlaatuinen esimerkki siitä, miten kehitys todellakin tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella. Kakkostunteja voisin käydä loputtomiin oppimatta juurikaan mitään uutta/haastavampaa. Jos taas haluan kehittyä lajissa, on kestettävä myös välillä veemäiseltä tuntuvaa opettelua.




Sitäpaitsi ehkä tässä iässä pitäisi jo osata olla vähän kärsivällisempi ja tiedostaa, että kaikki ei tapahdu heti, nyt tai välittömästi. Tolppatunneilla oppii siis liikkeiden lisäksi kärsivällisyyttä, armollisuutta ja pitkäjänteisyyttä :) Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tampereella tunteja järjestää ainakin Studio Move (tämäkin oli täysin ilmainen mainos, pitää varmaan alkaa suunnitella yritysten rahastamista).

Ei spagua - ei se mitn..

Tulinpahan vaan pikaisesti kertomaan, että spagaati ei mene edelleenkään. Ei vaikka kuinka vääntäisi. Tuskanhiki ja repeävät lihakset pysäyttävät edelleen noin 9cm päähän lattiasta. Vielä en kuitenkaan ole heittänyt kirvestä kaivoon, ahkera venyttely jatkuu. Vaikka tavoitteeseen on vielä matkaa, on kaikesta tästä ollut silti hyötyä. Pikku venymisen jälkeen taipuu tälläkin entisellä näkkileivällä jo pää polveen melko kevyesti. Jalkajumit ja selkävaivat on kadonneet, eikä venyttely ole enää se kamala, pakollinen juttu. Siitä on oppinut jopa nauttimaan.

Spaguvenyttelyn oheen olen pikkuhiljaa ottanut selän taivuttelua taakse. Selän huono taaksetaipuvuus tulee jatkuvasti vastaan tankotunnilla. Viimeksi kuvan asento aiheutti mulle harmaita hiuksia, kun ei taivu, ei millään. Sain kuin sainkin lopulta kädet tankoon, mutta jalat sojottivat itselläni toivottoman ylhäällä, kun selkä ei vain taivu moiselle kaarelle.

Kuva: http://artofdancetamar.blogspot.fi/

Eihän tässä siis toistaiseksi muuta voi, kuin todeta turoshevigeemäisesti ei se mitn! Matka jatkuu. Katsotaan taipuuko spagu ennen kolmattakymmenettä syntymäpäivää, joka on ihan liian pian :)