Heleijaa! Tämä tankotouhu alkaa pikkuhiljaa riistäytyä käsistä. Mikään määrä ei ole tarpeeksi, aina tekee mieli jäädä vielä yhdelle tunnille ja kokeilla vielä kotona yksi juttu.. Olen eräässä intensiivivalmennusryhmässä, jossa on tarkoitus tehdä jokaiselle esiintymiskoreografia tanssikoulun kevätnäytökseen. Vielä en tiedä tulenko nousemaan lavalle, koreografia on pahasti vaiheessa ja muutenkin jännittää ajatus esiintymisestä. Katsotaan, katsotaan..
Valmennusryhmä on kuitenkin opettanut hirveästi lisää lajin saloista. Lähinnä siitä, että vaikka yksittäiset spinnit ja pidot sujuisivat mallikkaasti, on kokonaan toinen juttu osata yhdistää niitä kokonaisuudeksi. Puhumattakaan siitä, että jokainen vaihe olisi kaunista ja sulavaa! On hirveän vaikeaa näyttää sulavalta, kun päässä takoo "mikä jalka tuli seuraavaksi ja kummalta puolelta tankoa mun kuului mennä äh nilkka piti olla ojennettuna voi ei mun käsi lipsahtaa ihan kohta au mun polvitaipeeseen sattuu miten mä pääsen täältä lattialta ylös nätisti mihin mun piti laittaa tää käsi voi p*ska se nilkka ei taaskaan ollut ojennettuna noniin nyt mä oon selkä yleisöön päin..".
Vaikka jo osaan näyttäviä pitoja tangolla ja kivan näköisiä pyörähdyksiä, niiden tekniikoissa on vielä rutkasti hiomista, eivätkä ne yksinään ole vielä mikään kokonaisuus. Silti edistyminen on ollut aika huimaa, kun miettii kuinka vähän aikaa tolppa on ollut osa mun arkea. Vasta vajaa vuosi mennyt ahkeramman tankoilun parissa ja nyt jo taittuu aika moni juttu, josta ei osannut alkuun edes haaveilla. Mieskin välillä ihmettelee, että nytkö sä jo senkin opit, kun vasta viime kerralla kirosit, ettei se onnistu ikinä :)
Yksi juttu, joka ei sen sijaan onnistu edelleenkään, on se hiton spagaati.. En ole siitä vähään aikaan mitään kirjoitellut, mutta edelleen se on mielessä ja edelleen vakaasti uskon (tai hartaasti toivon) jonain päivänä siihen taipuvani :)
