Valmennuskuulumisia vol 3

Jälleen on aika valmenuskuulumisten. Tällä kertaa ei kovin positiivisia kuulumisia, mutta ei nyt mitään maailmojamullistavan negatiivistakaan.

(suokaa anteeksi töhertelyni)

Kasvojen pisteet ovat mystisesti kohonneet. Valmentajan mukaan voi pahimmillaan kertoa lisämunuaisten häiriöistä, mutta ei tässä vielä kovin suuresta noususta puhuta. Toinen nousija on kyljen piste (midax), joka on ryykäissyt melkein lähtölukemiin - muistaakseni liittyy kilpirauhasen toimintaan. Kolmas nousija löytyy etureidestä ja ylivoimaisesti kärkeen menee pohje 1,7 yksikön pompulla. Hupsista o_O Pohje linkittyy uneen ja täytyy kyllä myöntää, että uni on ollut hitusen heikkoa tässä jo pari kuukautta. Olihan se kohonnut jo edellisessä mittauksessa, joten unesta löytynee selitys. Määrällisesti uskon sen riittävän, mutta laatu on heikkoa. Ylipäätään kokonaisrasvan ja rasvattoman massan suhde on alkanut vinoutua väärään suuntaan. Rasvaton massa vähenee ja rasva lisääntyy. Oh noes!

Mitäs nyt sitten tehdään? Noh, nyt aletaan syömään ja nukkumaan! Two of my favorite things :) Mittaustulosten perusteella tulimme siihen tulokseen, että syön edelleen liian vähän hiilihydraatteja, ja siitä tuo unikin kärsii. Olen kyllä mielestäni tankkaillut niitä aiempaan nähden tosi paljon, mutta ei riitä vieläkään. Muscle Madnessin salireenit on siinä määrin rankkoja, että rasitus menee yli jaksamisen näillä syömisillä. Nyt siis otan lusikan kauniiseen käteen ja lapan riisiä, bataattia, lanttua, palsternakkaa yms. ääntä kohti jokaisella aterialla aamusta iltaan. Aamen. Varsinkin iltahiilareita pitää lisätä unen turvaamiseksi.

Valmentaja suositteli lukaisemaan myös tämän tekstin ja onneksi suositteli. Löysin paljon asioita, joista tunnistan itseni.

1. Herään aamuyöllä ja olen ihan hiestä märkä (saan kyllä uudelleen unta, mutta anyways).

2. Palelen etenkin iltapäivisin niin, että työkaverit ovat jo harkinneet pilkkihaalarin hommaamista.

3. Kyljen pisteen nousu - kilpirauhanen kovilla?

4. Kasvojen pisteiden nousu - lisämunuaisten väsyminen?

Olenko siis matkalla uupumiseen? Vienkö kehoani sittenkin allikkoon ojasta nousemisen sijaan? Eihän siitä tietenkään varmuutta ole ja tämä on pitkälti omaa spekulaatiotani, mutta kyllä tuo minusta ihan uskottavalta hypoteesilta näyttää. Hyvä juttu mittaustuloksissa oli selän (s-scap) ja jenkkakahvan (supra) pisteiden lasku, sillä ne kertovat hiilihydraattiensietokyvystä. Nyt, kun sietokyky on hyvällä mallilla, voi noita hiilareita myös huolettomammin lisätä turvaamaan unta ja jaksamista ilman, että rasvaa silti kertyisi niin herkästi. Nyt olisi vaan löydettävä se tasapaino, jossa rasvattoman massan kehitys on mahdollista ja jaksaminen hyvällä tasolla, mutta rasvat pysyisivät aisoissa. Mielenkiintoista on tämä oman kropan hienosäätö, ei voi muuta sanoa.

Uusi, ja samalla valmennuksen viimeinen, reeniohjelma pitäisi tulla uunista ulos tänään. Tasan neljä viikkoa on seuraavaan mittausetappiin. Siihen mennessä aion tehdä seuraavaa ja nimenomaan tässä tärkeysjärjestyksessä

1. Syödä. Riittävästi.

2. Levätä. Tarpeeksi.

3. Reenata. Kovaa.

Dippailua

Päivitellään tämä toinenkin onnistuminen tänne. Sain nimittäin ensimmäiset kunnolliset, hallitut dippisarjat kehonpainolla tehtyä :) Tässäkin liikkeessä, samoin kuin leuanvedossa, sen tekniikan löytyminen tuli yhtäkkisenä ahaa-elämyksenä. Jälleen kapusin dippiasentoon "kokeilenpa piruuttaan jaksanko"-asenteella ja yhtäkkiä olinkin tehnyt hienoja dippejä kokonaista kuusi! En ole ennen tajunnut olla niin etunojassa, keskivartalo hallittuna, vaan olen koittanut räpiköidä liian pystysuorassa, ihan pelkillä ojentajilla ja muu kroppa löysänä kuin kaurapuuro sukassa. Ei ihme jos ei ole onnistunut.. Tämä kuva näyttää hyvin tuon etunojaisen asennon. Ei ehkä ihan heti tule ajatelleeksi, mutta vatsa ja jopa pakarat saavat olla aika tiukkana pakettina, että tuo kunnolla onnistuu.

Kuva täältä.

Kunpa meilläkin vain olisi tuommoinen kunnon dippiteline, jossa saisi kunnon tangoista neutraalilla otteella kiinni, mutta kun ei ole.. Nooh, kaksi käsipainopenkin selkänojaa vierekkäin ja siinä sitten vaan. Hätä keinot keksii :) Uskon kyllä vakaasti, että salin omistaja kyllästyy pian mun ruikutukseen dippipaikan puuttumisesta ja hankkii sellaisen. Samoin kuin kunnollisen leuanvetotangon, nykyään vedellään smithin tangossa. Sali on täynnä jos jonkinmoista kallista vempainta, joilla saa treenattua yksittäisiä lihaksia, mutta tällaiset halvat ja yksinkertaiset peruskamat puuttuu. Sanokaa mitä sanotte, mutta mun mielestä se on vähän väärä lähtökohta. Jatkan siis kitinää ja toivon sen tuottavan tulosta.

Muskelillista perjantaita! :)

Leukailua

Muistattekos vielä mun aiemmin mainitseman leuanvetotavoitteen? Edellisen tavoitteen toteuduttua otin siis uudeksi tavoitteeksi 5 leuanvetoa ja eilenhän se sitten meni :) Reeniohjelma on sen verran intensiivinen ja nopeatempoinen, etten kerinnyt edes kunnolla hihkumaan onnistumistani, hätäisesti vain huidoin miehelleni viittä sormea. Että hihhei, hyvä minä :)

Olen havainnut peilikuvallani myös orastavat selkälihakset, yeah! Ehkä musta vielä tulee tällainen :)

Kuva täältä.

Valmennuskuulumisia vol 2

Kuten tuli luvattua, jatketaan valmennusaiheella. Tämä Muscle Madness -valmennushan koostuu 4 viikon treeniblokeista. Yhtä ohjelmaa survotaan aina 4vkoa ja sen jälkeen ohjelma vaihtuu. Mittaukset on ajoitettu suunnilleen samalla syklillä, jotta nähdään kunkin blokin vaikutukset.

Viimeviikolla päättynyt neliviikkoinen meni multa jotakuinkin ohi. Kaksi ensimmäistä viikkoa hinkkasin ohjelmaa 4krt/vko, kuten suunnitelmaan kuului. Sen jälkeen tuli muutto ja kaikki siihen liittyvä säätö, jonka aikana mulla karkasi ohjat käsissä ja toisen puolikkaan reenisaldo oli hurjat 2krt/2vkoa. Aikamoista laiskottelua. Tai no olihan siinä laatikoiden kantoa ja jos jonkinmoista muuta aktiviteettiä, joten laakereilla ei tullut maattua. Ruokavaliossakin hiukan lipsuttiin, kun ateriavälit venyi vähän liikaa monena päivänä ja tuli nautittua jokunen muutto-olut. Nevertheless, jollain kumman konstilla edistystä oli silti tapahtunut :)

Paino oli kivunnut hiukan ylemmäs, mutta samaan aikaan rasvaa oli hiukan sulanut. Kallisarvoista rasvatonta massaa onnistuttiin siis hankkimaan, jei! Ilokseni myös pisteet Supra (jenkkakahva) ja Umbil (napa) olivat laskeneet. Vielä kun tuo S-scap (selkä) tulisi hivenen alaspäin ja painuisi alle kymmenen, niin olisin hyyyyvin iloinen. Tuo selän piste merkkaa kehon hiilihydraatinsietokykyä ja alle 10 tuo kyky on jo varsin hyvä. Navan pisteen laskua hiukan ihmettelin, kun se kertoo stressihormonin määrästä ja stressiä oli muuton ynnä muun takia ollut roppakaupalla. Optimal Performancen aina-yhtä-ihana Tytti kuitenkin kertoi, ettei se stressi heti pullahda sinne navan viereen. Vaaditaan vähän pidempiaikainen stressi, että se alkaa varsinaisesti kerryttää rasvaa. Tai niin ainakin minun kohdallani, jollakin muulla se saattaa vaikka mennä ihan päin vastoin. Tulosten valossa näytti muutenkin vähän siltä, että kroppa kaipasikin pientä irtautumisjaksoa rankoista treeneistä ja ruokavalioista. Hetkeksi irti päästäminen voi siis oikeasti olla hyvä juttu jopa sitä unelmakroppaa tavoitellessa. Rento asenne ja hyvä fiilis, niillä pötkii pitkälle. Lisätietoja BIosignaruresta Optimal Performancelta tai Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti-kirjasta.

Tämä viikko onkin sitten menty taas uudella reeniohjelmalla ja totuttuun tyyliin ensimmäisellä viikolla olen aivan helkutin kipeä joka paikasta. Tiistain jalkareenistä on vielä tänään, perjantaina, takalisto ja reidet sököt. Eilisen käsireenin eskaloitumista yläraajojen toimintakyvyttömyydeksi odotellaan hetkenä minä hyvänsä. Tällä hetkellä meno on siis lähinnä jatkuvaa kipua ja kolotusta. No pain - no gain, ynnä muita latteuksia :) Seuraava mittausaika on touko-kesäkuun vaihteessa ja siltä odotan kieltämättä paljon. Tämä uusi ohjelma tuntuu paljon sopivammalta mulle ja nyt kun muutto on alta pois, voi taas keskittyä täysillä. Musta tulee niin terästä, ettette uskokaan! Käsivarsiin alkaa jo pikkuhiljaa löytyä ihan lihasten näköistä muotoa ;)

Tänään on kuitenkin lepopäivä ja lätkäillan vuoro! Jokaviikkoinen vapaa ateria on tänään. Vapaalla ateriaalla saa syödä periaatteessa mitä vaan. Fiksuinta on tankata reippaasti hiilareita, jotta toivottu boostaus aineenvaihduntaan saavutetaan. Ajateltiin tällä kertaa mennä nauttimaan vapaa ateria ihan ravintolaan. Tai no, pubiin samalla kun katsotaan Leijonien uurastusta Kanadaa vastaan. Pitää vaan syödä ennen pelin alkua, tai menee ranskalaiset väärään kurkkuun peliä jännittäessä. Suami! Suami! Suami! :)