Viimeviikolla päättynyt neliviikkoinen meni multa jotakuinkin ohi. Kaksi ensimmäistä viikkoa hinkkasin ohjelmaa 4krt/vko, kuten suunnitelmaan kuului. Sen jälkeen tuli muutto ja kaikki siihen liittyvä säätö, jonka aikana mulla karkasi ohjat käsissä ja toisen puolikkaan reenisaldo oli hurjat 2krt/2vkoa. Aikamoista laiskottelua. Tai no olihan siinä laatikoiden kantoa ja jos jonkinmoista muuta aktiviteettiä, joten laakereilla ei tullut maattua. Ruokavaliossakin hiukan lipsuttiin, kun ateriavälit venyi vähän liikaa monena päivänä ja tuli nautittua jokunen muutto-olut. Nevertheless, jollain kumman konstilla edistystä oli silti tapahtunut :)
Paino oli kivunnut hiukan ylemmäs, mutta samaan aikaan rasvaa oli hiukan sulanut. Kallisarvoista rasvatonta massaa onnistuttiin siis hankkimaan, jei! Ilokseni myös pisteet Supra (jenkkakahva) ja Umbil (napa) olivat laskeneet. Vielä kun tuo S-scap (selkä) tulisi hivenen alaspäin ja painuisi alle kymmenen, niin olisin hyyyyvin iloinen. Tuo selän piste merkkaa kehon hiilihydraatinsietokykyä ja alle 10 tuo kyky on jo varsin hyvä. Navan pisteen laskua hiukan ihmettelin, kun se kertoo stressihormonin määrästä ja stressiä oli muuton ynnä muun takia ollut roppakaupalla. Optimal Performancen aina-yhtä-ihana Tytti kuitenkin kertoi, ettei se stressi heti pullahda sinne navan viereen. Vaaditaan vähän pidempiaikainen stressi, että se alkaa varsinaisesti kerryttää rasvaa. Tai niin ainakin minun kohdallani, jollakin muulla se saattaa vaikka mennä ihan päin vastoin. Tulosten valossa näytti muutenkin vähän siltä, että kroppa kaipasikin pientä irtautumisjaksoa rankoista treeneistä ja ruokavalioista. Hetkeksi irti päästäminen voi siis oikeasti olla hyvä juttu jopa sitä unelmakroppaa tavoitellessa. Rento asenne ja hyvä fiilis, niillä pötkii pitkälle. Lisätietoja BIosignaruresta Optimal Performancelta tai Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti-kirjasta.
Tämä viikko onkin sitten menty taas uudella reeniohjelmalla ja totuttuun tyyliin ensimmäisellä viikolla olen aivan helkutin kipeä joka paikasta. Tiistain jalkareenistä on vielä tänään, perjantaina, takalisto ja reidet sököt. Eilisen käsireenin eskaloitumista yläraajojen toimintakyvyttömyydeksi odotellaan hetkenä minä hyvänsä. Tällä hetkellä meno on siis lähinnä jatkuvaa kipua ja kolotusta. No pain - no gain, ynnä muita latteuksia :) Seuraava mittausaika on touko-kesäkuun vaihteessa ja siltä odotan kieltämättä paljon. Tämä uusi ohjelma tuntuu paljon sopivammalta mulle ja nyt kun muutto on alta pois, voi taas keskittyä täysillä. Musta tulee niin terästä, ettette uskokaan! Käsivarsiin alkaa jo pikkuhiljaa löytyä ihan lihasten näköistä muotoa ;)
Tänään on kuitenkin lepopäivä ja lätkäillan vuoro! Jokaviikkoinen vapaa ateria on tänään. Vapaalla ateriaalla saa syödä periaatteessa mitä vaan. Fiksuinta on tankata reippaasti hiilareita, jotta toivottu boostaus aineenvaihduntaan saavutetaan. Ajateltiin tällä kertaa mennä nauttimaan vapaa ateria ihan ravintolaan. Tai no, pubiin samalla kun katsotaan Leijonien uurastusta Kanadaa vastaan. Pitää vaan syödä ennen pelin alkua, tai menee ranskalaiset väärään kurkkuun peliä jännittäessä. Suami! Suami! Suami! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti