Yllättävän paljon sitä tulee tehtyä. Tankoilu vaan on niin hauskaa, ettei se tunnu yhtään treeniltä. Tähän asti treenit on olleet lähes yksinomaan punttia - vieläpä todella raskasta sellaista - joten nyt kun treenin jälkeen ei olekaan vuosisadan soija ja paikat ei tutise ihan viimeistä päivää, on jotenkin sellainen olo, ettei tehnyt mitään. Hullua. Tähänkin kuukauteen mahtui toki muutama puntti, mutta ne oli kyllä melko rauhallisia reenejä. Näköjään mulla on menossa nyt rauhallisemman reenailun aikakausi, mikä on varmaan ihan tervettä välillä. Terveydestä puheenollen marraskuu alkoikin sitten heti loukkantumisella, kun onnistuin niksauttamaan selkäni pahasti jumiin. Neljättä päivää mennään, eikä vieläkään uskalla mitään urheilla. Höh.
Spagaatitavoite ei tunnu lähenevän millään, ainakaan tarpeeksi nopsaan.. Mies saa taas kohta mitata, paljonko on vielä matkaa. Viimeksi sitä tais olla about 15cm. Niin vähän, mutta NIIN paljon. Nyt ajatus tuntuu vielä lähes mahdottomalta, mutta niin tuntui se leuanvetokin joskus. Vähän sellainen olo, että jos mä pystyn spaguun, mä pystyn mihin vaan :)
