Kuten tuossa aiemmassa postauksessa jo totesin, alkaa pelkkä salilla hikoilu maistua vähän puulta. Painoharjoittelun merkittävien hyötyjen takia haluan kuitenkin jatkaa sitä, pitää vaan löytää uusi, mielekäs tapa tehdä niin. Kuin tilauksesta törmäsin Mark Sissonin blogiin (löytyy blogiluettelostani tuosta oikealta) ja sitä kautta tutustuin hänen Primal Blueprint Fitness opukseensa (tilaa ilmaiseksi tuosta linkistä).
Sisson perustaa elämäntavan ja harjoittelun pitkälti sille, mitä esi-isämme ovat aikoinaan syöneet ja tehneet. Hänen mukaansa geenimme pitävät meidät kyllä "lean & fit", kunhan vaan ruokimme ja harjoitamme kehoamme, kuten esi-isämmekin. Lisäksi mitä treeniin tulee, Sisson painottaa toimintakykyä elämässä ja arjessa. Mitä käytännön iloa on vaikkapa siitä, että jaksat tehdä x kilolla y toistoa polvenojennuskoneessa, jos et siitä huolimatta pysty keräämään lapsen leluja menemällä kyykkyyn. Tai mitä hyötyä on x kilon penkkaustuloksesta, jos et pysty hädän hetkellä kantamaan lastasi palavasta talosta portaita pitkin, pakenemaan karhua puuhun, hyppäämään aidan yli karkuun innostunutta sonnia jne jne. En tiedä miksi olisit innostuneen sonnin lähettyvillä, mutta ymmärtänette pointin :) Omaan tajuntaani tämä ajattelutapa uppoaa kuin häkä. Painoharjoittelusta on valtavasti hyötyä ja suosittelen sitä ihan jokaiselle, mutta pelkkien painopakkalaitteiden ynnä muiden sekaan ei pitäisi mielestäni eksyä ja unohtaa arjen toimintakykyä. Miksi emme tekisi sitä, mihin meidän kehomme on oikeasti suunniteltu. Joskus on hyvä ottaa pari askelta taaksepäin ja katsoa taas metsää puiden sijaan.
Tämän yllättävänkin filosofisen pohjustuksen jälkeen on aika siirtyä tekoihin :) Otan tänään käyttöön Sissonin PBF-oppaassaan suositteleman harjoittelumallin, joka sisältää intervalliharjoittelua, hidastempoista liikkumista, pelailua/leikkimistä ja painoharjoittelua viiden perusliikkeen muodossa. Perusliikkeinä ovat punnerrukset, pystypunnerrukset, kyykyt, leuanvedot ja lankkupidot. Uskon, että Sissonin oppaassaan esittämistä variaatioista minulle riittävät vallan hyvin kehon painolla tehtävät versiot. Myöhemmin voinen ottaa tarpeen mukaan lisäpainoja joihinkin, mutta esim leuanvedoissa tuskin tarvitsen lisäpainoja kovinkaan pian..
Kehon ravitsemisesta olen Sissonin kanssa pitkälti samoilla linjoilla. Luonnollisia proteiineja, luonnollisia rasvoja ja läjäpäin kasvikunnan tuotteita. Näillä minun kroppani toimii ja pysyy hyvässä lihassa, sekä kohtalaisen vähissä rasvoissa. Herkkuhetkiä ja erikoistilanteita tietenkin on ja tulee aina olemaan, mikä on pelkästään virkistävää. Ei minulla ole mitään aikomusta kieltäytyä silloin tällöin tarjotuista herkuista tai muutenkaan eristäytyä ravinnolliseen askeettisuuteen, en yksinkertaisesti näe siitä olevan mitään etua terveydelleni tai hyvinvoinnilleni, päinvastoin. Luotan elimistööni kuin kallioon. Se kyllä reagoi ja kertoo jos tarvitsen jotakin enemmän tai vähemmän.
Nyt jo uhkun intoa päästä kokeilemaan uutta tapaa treenata. Tästä fiiliksestä kai kaikessa liikkumisesta on kyse. Ei ole kovin järkeenkäypää tehdä väkisin ja hampaat irvessä vuositolkulla jotain, mikä ei tunnu omalta tai tähtää mihinkään. Ja ei, tietenkään ei pidä vaipua sohvannurkkaan, jos se sattuu kiinnostamaan seitsemänä päivänä viikossa. Tutustu rohkeasti eri lajeihin ja haasta kehosi aina uudella tavalla. Se palkitsee sinut kyllä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti