Terveisiä sairastuvalta

No mutta hei. Melkein vuoden päivät näyttää olevan edellisestä tekstistä.. Voisin väittää olleeni niin ahkera ja kiireinen opiskelija etten ehtinyt, mutta kaikkihan me tiedetään ettei se ole totta ollenkaan :) Otetaan siis vain tyynesti katsaus tapahtuneisiin juttuihin.

Koulu tuli ja meni. Nyt sitä ollaan oikein virallisesti koulutettua hierojaa, awesome! Puolisen vuotta olen pyörittänyt bisnestä sivutoimisesti ensin opintojen ja nyt "oikeiden töiden" ohella. Mukavata, niin kovin mukavata. Heti koulun loputtua palasin myös takaisin toimistotöiden ihmeelliseen maailmaan. Jostain ihmeellisestä syystä sekin on maistunut erittäin mukavasti. Kai se vaihtelu sitten vaan virkistää - paljon. Löysin myös opiskeluaikana oman sisäisen pikkutarkan nörttini, josta on ollut suunnattomasti apua töihinpaluun haasteissa. Yhteenvetona vois todeta, että työkuviot ovat varsin mallillaan.

Kouluaikana sattui kuitenkin pieni tapaturma, jonka takia sekä pää-, että sivutoimiset duunit on nyt jäähyllä. Huonosti kiinnitetty leuanvetotanko + pahaa aavistamaton Johanna = klassinen Youtube-tapaturma ja polven tähystysleikkaus.

Siellä se möyrii instrumentteineen mun polvessa.

Tähystyksessä löytyi nivelkapselista irronnut nivelkierukka. Toimenpide lyhykäisyydessään: raaps raaps nivelkapselin rapsutus verille, kierukka ompeleella kiinni ja toivomaan että arpeutuu takaisin. Tässä pari kuvaa polven sisuksista kiinnostuneille. Pahoinvoivat älkööt katsoko :)

Ehjä ja siisti nivelkierukka omalla paikallaan, se on siis tuo keskimmäinen kaistale. Ylempi valkoinen pinta on reisiluun pää ja alempi vastaavasti sääriluun pää.

Nivelkierukka vedettynä reisiluun ja sääriluun väliin, tämä ei olisi mahdollista, jos kierukka olisi nivelkapselissa kiinni kuten kuuluu.

Täällä sitä siis ollaan sairaslomalla kyynärsauvojen varassa. Vajaa viikko takana, reilut 5 edessä. Luvassa haasteelinen ja ennen kaikkea t-y-l-s-ä kuusiviikkoinen. Painoa ei saa varata jalalle lainkaan ja koukistus on sallittu vain 90 asteeseen saakka, mutta ei yli. Odotettavissa vasemman jalan lihasten surkastumista, liikeratojen kangistumista ja luultavasti toipumisen jälkeen fysioterapiaa. Kaikesta huolimatta (ainakin vielä) ihan positiivisin mielin :) Suurta kiitollisuutta olen tuntenut tämän vajaan viikon aikana seuraavista:

1. Kaikki tehdyt askelkyykyt, yhden jalan kyykyt yms. - kun vessaan, tuolille ja ihan joka paikkaan joutuu kyykistymään yhden jalan varassa, on hirvittävän mukavaa että sen pystyy tekemään.

2. Kaikki tehdyt käsi/ylävartalotreenit - kepeillä köpöttely ei ole kevyttä hommaa, jos et usko niin yritäpä kävellä niillä vaikka lähikauppaan.

3. Kaikki tehdyt liikkuvus- ja tasapainoharjoitukset, sekä venytykset - liikkuvuus sallii esim sukan pukemisen jalka suorana ja tasapaino kestää portaissa kulkemisen ja pienet horjahdukset.

Listaan vois vielä lisätä kaikki tankotanssitunnit, jotka on parkkiinnuttaneet kämmenten ihoa sen verran, ettei nahka ole ainakaan vielä rullalla keppeihin nojailusta. Tarinan opetus: pitäkää ihmiset fysiikastanne huolta. Koskaan ei tiedä milloin joku kehon osa on hetkellisesti pois pelistä ja sitä joutuu kompensoimaan muilla keinoilla.