Tasan kaksi viikkoa kepeillä köpöttelyä takana, neljä vielä edessä. Toistaiseksi olen pysynyt vielä suurinpiirtein järjissäni, mutta nyt alkaa mökkihöperyys hiipiä salakavalasti iholle. Ensimmäisenä tuntuu katoavan ajantaju. Maanantai..torstai..lauantai..ihan sama! Tämä on yhtä Päiväni murmelina -elokuvaa päivästä toiseen. Nouse ylös, juo aamukahvi, koita keksiä jotain tekemistä.. No, kolmasosa jo takana, onhan sekin jotain (onhan?!).
Huolestuneena olen seurannut myös lihasten katoamista operoidusta koivesta.. Kyllähän ortopedi tästä varoitteli, mutta on hurjaa miten nopeasti se oikeasti tapahtuu. Koon lisäksi katoaa myös "koostumus". Vaikka lihasta kuinka jännittää, kudos pysyy ihan vellinä. Polvi ei myöskään suoristu täysin loppuun asti, mutta ehkä se on vielä tässä vaiheessa normaalia.
 |
| Vasemmalla operoitu, jos jollekin jäi epäselväksi.. |
Pelottavaa, mutta tavallaan mielenkiintoista. Superjännää nähdä mitä kuuluu operaation jälkeiseen fysioterapiaan ja miten nopeasti jalan lihaksisto ja liikeradat elpyy. Pitää ottaa koko toipilasaika ihan opiskelun kannalta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti